21. luukku; Ei parta pahoille kasva turpajouhet joutaville..

.. mutta harvassa varmaankin ovat ponitytöt ja hevosnaiset, ketkä voivat vastustaa hevosta, joka tulee sanomaan "päivää" korvanjuureen. Eikös se kuitenkin ole se hevosen turpa kaikkine karvoineen, tai  silmät, tai korvat, mikä yleensä luetellaan ensimmäisenä "mistä tykkäät eniten hevosissa"-listassa?

Samentinpehmeä, lämpöinen, erittäin vivahteikas, kykenevä kertomaan koko tunneskaalan. Hevosen turpa, ihan parhautta <3

Turvan jälkeen seuraavaksi eniten tietoa antava. Välillä aivan kuurot ("liiku nyt jonnekin suuntaan senkin kaakki!"), välillä aivan hämmästyttävän tarkan kuulon omaavat ("OOOHHHH se aukaisi rehuhuoneen oven tuolla sadan metrin päässä!!")

Onnea on päästä joskus näin lähelle hevosta!

Ja sitten muiden kuviin. Kuvakisassa etsin "kauniin kesäistä ja piristävää kuvaa ja/tai kauniin talvista kuvaa suomenhevosestasi". Nyt ymmärrän kun kaikissa kilpailuissa aina tuomarit aloittavat tulosten julkistamisen selittämällä valinnan vaikeudesta. Sitä tämäkin oli, todella vaikeaa.

Kriteereinä minä pidin toki tehtävänantoa (=piristävä kesäinen kuva ja kauniin talvinen kuva), mutta myös valokuvaukselliseen ja ehkä hiukan tekniseen puoleenkin liittyviä seikkoja (=värimaailma, kuvan sommittelu ja asettelu, valotus) ja myös itse hevosen kuvaamiseen liittyviä puolia. Listaan tähän kärkikolmikon sijaan kärkikuusikon, koska ihan oikeasti jouduin pähkäilemään ja haluan nämä kaikki näyttää teille kaikille. Kaikki minulle lähetetyt kuvat tulevat joko huomisen "Talvipäivänseisaus - vuoden pimeimmän päivän kunniksi kesäaurinkoa" tai ylihuomisen talvikuvapostaukseen. (Kärkikolmikon kuvan lähettäjille tulen tänään laittamaan s.postia, palkinnot lähtevät välipäivinä postiin :) ) 

Kaikkien kuvansa lähettäneiden kesken arvottiin tulevan vuoden seinäkalenterin, jonka voittajaksi arpa valitsi Sanna Männistön. Onneaonnea!

Tässä kärkikuusikko, ja pieni selostus miksi minä juuri näin valitsin. Valitusoikeutta ei kenelläkään ole, mutta postauksen lopussa oleva kommenttikenttä on aina vapaana rakentavalle kritiikille tai kyseenalaistamiselle :D

PARAS KAIKISTA, Anniina Vuohelaisen lähettämä ja Noora Painon kuvaama. Ihan täydellinen ei kuva ole (ihmisen käsi näkyvillä, hevonen lepuuttaa jalkaansa, rakenne hiukan takaviistosta kuvattuna) mutta taas toisaalta täyttää tehtävänannnon enemmän kuin täydellisesti ja värimaailma on aivan huikea. Onnea!

2. PARHAAN KUVAN on Mia Korte kuvannut ja tämä olisi voinut olla jaetulla ykkössijalla. Talliyrittäjänä näen ruosteisen aidan, joka saa kuntoonsa nähden liian vallitsevan aseman, mutta kuvaajana hahmotan, että kuvaa ei olisi ihan helposti saanut sommiteltua niin, ettei rumentavaa aitaa näy.. Ei aina ole ihan helppoa saada lähellä olevaa turpaa ja kaukana olevaa taivasta yhtä värikylläisiksi, mutta tässä on täydellisesti onnistuttu tuon taivaan sinisyyden kanssa. Pidän myös siitä, kuinka tämä myös kertoo hevosista mitään tietämättömälle lajin luonteesta. Utelia ja hyväntuulinen otus, aivan kuin kuvakin.

3. PARAS KUVA on Johanna Niskasen ottama ja tässä täytyy sanoa, että tämä oli kaikista hankalin; tämä ehti käydä kaikilla sijoilla kakkosesta kuutoseen, ennen kuin se löysi paikkansa kolmosena. Aihe on kertakaikkisen täydellinen, mutta heinäkuun lopun värimaailma ei valitettavasti kinä pysty väreillään kilpailemaan touko-/kesäkuisen kuvan kanssa. Niinpä tämä oli hiukan ristiriitainen; jos tämä olisi jälkikäsitelty, olisiko se noussut korkeammalle? Kolmoseksi tämä siis "tippui" siksi, kun valokuvakilpailussa arvostellaan tätä ja tässä hetkessä näkyvää kuvaa, eikä tuomaristo voi käydä käsittelemään kuvaa saadakseen siitä irti kaiken sen, minkä näkee ja tietää kuvaan kätkeytyvän.

P.S. Onnea Johanna kertakaikkisen kauniista emätammasta ja omasta kasvatistasi! Mielenkiintoista olisi nähdä kuinka komeaksi/ kauniiksi tämä Pikku-Rakuuna kasvaa :)

4. PARHAAN KUVAN  on ottanut Riikka Immonen. Tämä kuva "kärsi" siitä, että voittajan värimaailma on juurikin niin piristävän (alku)kesäinen, kuin vain voi, ja koska kakkonen taas on niin lupsakka sinitaivaan alla ja kun kolmosen aihe ja asettelu on piirun verran parempi. Kun kaikki eivät voi olla ykkösiä (ihan mälsää!!), niin jonkun on "tiputtava" pihalle kärkikolmikosta.

Pidän tämän kuvan tunnelmasta;  juurikin se, että hevonen on sattunut räpsäyttämään silmiään, tekee tästä hiukan haikean. Yleensä kuviin haetaan avonaisia silmiä, mutta tämä toimii huomattavasti paremmin näin. Minun mielestäni.

5. PARAS KUVA on Tiina Suvannon ottama. Nämä ilta-/aamu-usvat ovat minun heikko kohtani :D Teknisesti kuva ei ole täydellinen, jälkikäsitellen sen saa paremmaksi. Eniten tässä häiritsee minua tuo vinossa oleva horisontti, minkä MINUN mielestäni olisi hyvä olla suora, kun aukeaa maisemaa kuvataan (kakkoseksi tulleen vino horisontti ei häiritse, koska sitä ei kuvassa varsinaisesti kuvata..). Mutta taas, se minkä teknisesti häviää, sen tunnelmassa voittaa. Pistäpä silmäsi kiinni, ja sijoita itsesi tuon kameran taakse. Oi Onnea (ja muutama hyttynen.. :P )!

6. PARAS KUVA on Sanna Heikkilän ottama. Tämä tippuu kärkikuusikon hännille puhtaasti siitä syystä, että on näistä kärkikuusikon kahdesta talvikuvasta "vähävaloisempi" talvikuva, ja allekirjoittaneen sielu ja sydän ovat vahvasti valoon ja kesään mieltyneet. JOS olisi ollut omat sarjat kesä- ja talvikuville, olisi tämä ollut oman sarjansa jaettu ykkönen. Auringonpaiste olisi tehnyt valtavan parannuksen kuvaan (miettikääpä itse kuinka kaunis on punarautias auringonvalossa!), mutta kun ei se aurinko sieltä toivomalla tule.. Korvia olisin halunnut ehkä hiukan enemmän kuvaan, vaan on tämän hyvä näinkin; että oksa ja hevonen asettuvat juurikin noin.

Huh. Tämä oli kuulkaa vaikeaa mutta ä-ä-r-i-m-m-ä-i-s-e-n antoisaa ja mukavaa.

Huomenna siis juhlitaan, kun alkaa taas valo voittaa, ja katsellaan kesäisiä kuvia :)

Sunnuntaiterkuin

Minna/ Päiväkummun Hevostila  

..joka ei vieläkään ole aloittanut jouluhössötystään..